Islamin suhde kohtaloon

Muslimit uskovat kohtaloon sen islamilaisessa merkityksessä, se kuuluu uskon ensimmäiseen pilariin, uskoon. Koska meillä on vapaa tahto valita hyvän ja pahan väliltä jokaisessa elämäntilanteessa, kohtalo koskee tällöin tietysti vain asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Kohtalo on meille asioita, joita emme voi ennustaa tai suunnitella, ja joiden tapahtumiseen emme voi vaikuttaa. Asioita jotka vain tapahtuvat. Keneen rakastumme, mitä meille tapahtuu elämässämme, milloin ja miten kuolemme ja muita asioita elämässä jotka voivat tulla yllättäenkin eikä ihmisellä ole siinä vaiheessa lainkaan sananvaltaa. Mutta ei ole epäilystäkään, etteikö Jumala kontrolloisi koko ajan tätä maailmaa, joka tuntuu joskus kaaokselta.

Kohtaloon uskominen ei suinkaan tarkoita, että koko kohtalomme olisi kiveen hakattua, sillä meille on annettu vapaa tahto moneen elämän osa-alueeseen. Voimme valita, mihin uskomme, harjoitammeko uskoamme, ja monessa kohtaa myös sen, teemmekö jotain mitä Jumala on kieltänyt. Esimerkiksi kristinuskossa synti on jotain mitä ihminen on, mutta islamissa synti on yksittäisiä tekoja, jotain mitä ihminen tekee. Käytännössähän jokaisella on mahdollisuus valita, antaako tänään rahaa hyväntekeväisyyteen, suorittaako rukouksensa tai käyttäytyykö kohteliaasti ihmisiä kohtaan. Jumala on antanut meille oikeuden valita, mutta samalla Hän pyytää Koraanissa meitä kääntymään puoleensa, jotta Hän voi opastaa meitä. Jumala johdattaa ihmisiä. Kaikkia pyytäviä, ja joskus pyytämättäkin, tai näin itse uskon.

Joten, minä ymmärrän islamin käsityksen kohtalosta ikäänkuin käsikirjoituksena, joihin meillä, elämämme päätähdillä, on mahdollisuus vaikuttaa. On asioita jotka on määrätty tapahtumaan, jotta näytelmästä tulee halutunlainen, on asioita jotka ovat näyttelijöiden päätettävissä ja tulkittavissa, ja on asioita, jotka vain tapahtuvat. Vaate saattaa revetä, jonkun näyttelijän nilkka nyrjähtää, toinen saattaa unohtaa vuorosanansa, näytelmä saattaa olla fiasko tai jättimenestys, kukaan ei tiedä paitsi Jumala. Hän tietää koko näytelmän, miten se alkaa, miten se päättyy, mitä siinä tapahtuu, miten ihmiset toimivat ja mitä siinä ei ole tarkoitus tapahtua mutta tapahtuu silti. 

Jumalalla on myös suunnitelma meille ja meidän elämällemme, jokaiselle kaunis ja omalaatuinen. Joskus teemme asioita kohtalon, toisinsanoen Jumalan, johdattelemana, joskus Jumala tekee asioita puolestamme, ja joskus saamme valita itse. Sitä, mikä on milloinkin mitäkin, emme voi itse koskaan tietää. Voimme vain yrittää seurata johdatusta ja merkkejä.

Pelastusta ajatellen näillä asioilla ei ole merkitystä. Jumala on Koraanissa määrännyt muslimeille tietynlaiset elämänohjeet, ja ihanteellinen muslimi seuraisi niitä, vaikka tietäisi jo kohtalonsa etukäteen, oli se sitten kumpi tahansa, vain koska ne on määrätty olemaan niin eikä Jumalan sanaa sovi kyseenalaistaa. Emme tee palvonnan tekoja jotta pelastuisimme, vaan teemme niitä koska uskomme Koraaniin. Jumala sanoo Koraanissa 51:56

"

Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseäni.

"

Kuten puhelimen tärkein tehtävä on, että sillä voi vastaanottaa ja soittaa puheluita. Jos sillä ei pysty tekemään näitä asioita, ei se täytä kaikkia puhelimelta vaadittuja asioita [vaikka sekään ei suinkaan tarkoita, että puhelin olisi täysin tarpeeton, tällöin se ei vain täytä puhelimen virkaa tyydyttävästi]. Nykyään, suurimmalla osalla puhelimista pystyy tekemään satoja, ellei tuhansia eri toimintoja puhelimen silti siten, että puhelin hoitaa virkansa soittamisen ja puheluiden vastaanottamisen suhteen. Ns. ylimääräiset toiminnot eivät yleensä heikennä puhelimen mahdollisuutta toimia tehtävässään; sitä, mitä varten se on alunperin suunniteltu. 

Puhelimen lailla, islamin näkökulmasta ihmiselläkin on tehtävä, joka on kerrottu hyvin selkeästi ylempää löytyvässä Koraanin jakeessa. Jumala ei kiellä ihmisiä toteuttamasta haaveitaan tai elämästä elämää islamin ulkopuolella, kunhan nämä meiltä vaaditut asiat pystytään hoitamaan kunnialla elämän 1. prioriteettina. Sitä varten meidät on luotu. 

Vielä eräs seikka nousee esiin. Jumala ei tarvitse palvontaamme, vaan se tulee meidän itsemme hyväksi. Jumala on silti Jumala ilman minua, mutta mitä minä olen ilman Jumalaa? Yksi pahainen ihminen suuressa ja julmassa, vaikkakin äärimmäisen kauniissa, maailmankaikkeudessa, vailla tarkoitusta. Mieltäni nostaa kuitenkin ajatus paitsi siitä, että minulla on tehtävä tässä maailmassa, myös se, että olen saanut syntyä juuri minuna. Ainutlaatuisena luomistyönä, yksilönä.

Yksi asia, joka minua kiehtoo islamissa, on yksilön merkitys. Me saamme elää yksilöinä, meillä saa olla erilaiset elämäntarinat ja unelmat, ja meidät tullaan Tuomionpäivänä tuomitsemaan teoistamme yksilöinä, ne ovat vain ihmisen ja Jumalan välinen asia.

Tämänkaltaista tekstiä on äärimmäisen vaikea kirjoittaa ilman, että se vaikuttaa käännyttämiseltä, mutta se ei ole tarkoitukseni. Mieleni teki jostain syystä kirjoittaa välillä jotain oikeasti syvällistä, en tiedä mistä se kumpuaa.

Toisaalta, Jumala kertoo Koraanissa luoneensa joitakuita ihmisiä vain tekemään muslimien elämästä vaikeaa. Näiden ihmisten elämäntehtävä on sitten se, Jumala tietää mitä he aikovat tehdä ja minne he tulevat päätymään. He eivät hoida velvollisuuksiaan, käyttötarkoitustaan vaan toimivat päinvastaisesti. Olkaamme heitä kohtaan kärsivällisiä. 

Vaikka oleilumme tässä maailmassa  on vain väliaikaista, ohimenevää ja

Hänellä on jokaiselle meille kaunis, ainutlaatuinen käsikirjoitus joka saa sekoittua jokaisen oman persoonan kanssa niin, ettemme ikävysty tässä maailmassa, jossa olemme vain vieraina ja josta, sitten joskus, palaamme kotiin, takaisin Hänen luokseen. Minusta meidän tulee yrittää seurata Hänen merkkejään, jotta päätyisimme parhaalla mahdollisella tavalla sinne, jonne Hän haluaa meidän päätyvän. Vastauksia löydämme Koraanista, rukouksesta ja intuitiosta, siitä jolla uskon Jumalan näitä asioita meille viestivän. 

Suoritetaan velvollisuutemme Jumalaa ja itseämme kohtaan, ja yritetään sitten nauttia tästä elämästä kaiken sallitun rajoissa. Todellinen onni löytyy Jumalasta, mutta se ei tarkoita, että tämän elämän pitäisi olla synkkää ja ankeaa. Tehdään hyvää muille ja tehdään itsemmekin onnellisiksi, kaikki voittavat. 

Kaikki tekstissä mainitut asiat eivät välttämättä edusta perinteisen islamin kantaa, vaan tämä teksti on lähinnä omaa päättelyäni ja ajatustenpurkuani.