Päiväunet Tawellassa

perjantai 25. marraskuuta 2016

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16

Koko päivä auringon paahteessa vuorten keskellä oli uuvuttanut minut kokonaan, joten pysähdyimme Tawellassa rukoilemaan auringonlaskun aikaan suoritettavan maghrib-rukouksen. Simahdin Mala Nazirin moskeijan lattialle noin tunniksi. Unessani kuulin kavioiden kopinaa kovalla, pölyävällä tiellä. Herättyäni mieheni kertoi, että nukkuessani ohi oli kävellyt kaksi hevosta omistajineen. Miehen sisko ja veljen vaimo olivat yrittäneet herätellä minua, mutta olin vaan nukkunut sikeästi kippuralla paksulla moskeijan matolla onneni ohi. 

Tawella on kertakaikkiaan kauneimpia paikkoja maailmassa, etenkin auringonlaskussa. Karu luonto ja sen ehdoilla elävät kyläläiset eivät jättäneet kylmäksi. Paikka on erityisen tunnettu siitä, että siellä eletään liki historiallista elämää eristyksissä sivistyksestä. Ainoastaan talojen yllä kaartelevat sähkölinjat sekä paikalle saapuvat turistit  tuovat tuulahduksia ulkomaailmasta. Tawella on rauhan tyyssija, jossa ihminen ja luonto tulevat yhdeksi ja elävät toisistaan. On todella vaikea kuvailla sitä tunnetta, jonka koin Tawellassa. En ole ehkä koskaan ollut niin onnellinen, tai tuntenut yhtä vahvaa yhteyttä luontoon.

Jatkamme matkaa, aurinkokin jatkaa matkaansa mailleen. Näkemiin Tawella, minun muusani.

1 kommentti:

 
FREE BLOGGER TEMPLATE BY DESIGNER BLOGS