Syyssateiden ulvoessa minä pakkaan laukkujani ja valmistaudun matkaamaan jonnekin, jonka lämpötilat lähentelevät 30 celsiusastetta, me lähdemme valloittamaan Kurdistanin! Kaiken tämän mammoille, mummoille, tutuille ja muille selittelyn ja uskottelun jälkeen uskon jo itsekin, että matka menee oikeasti ihan hyvin. Mulla on itselläni yleensä tapana kuvitella asiat 10x pahemmaksi, kuin mitä ne todellisuudessa ovat, mutta nyt tällä kertaa ei ole hermot revennyt vielä lainkaan, ja ihan hyvä niin. Lähden rentouttavalla, hyvällä fiiliksellä matkaan ja tiedän pärjääväni. Postailen, (iA jos ja) kun kun kotiudun tai jos matkalla tulee tyhjiä hetkiä. Vieraiden ja lahjojen vastaanottaminen voi kuitenkin viedä mehut pahapäisemmältäkin suomalaiselta akalta. Kotiin tullessa saakin sitten linnoittautua mökkiin muutamaksi kuukaudeksi keräämään voimia seuraavaan sosiaaliseen kanssakäymiseen, heh.
Palataan siis asiaan viimeistään muutaman viikon kuluttua.
