Vähemmän puhetta, enemmän kuuntelua
Vähemmän kiirettä, enemmän olemista
Vähemmän limonadia, enemmän teetä
Vähemmän pikaruokaa, enemmän kotiruokaa
Vähemmän nettiä, enemmän unta
Vähemmän marketteja, enemmän luontoa
Vähemmän materiaa, enemmän hengellisyyttä
Vähemmän murehtimista, enemmän nauttimista
Vähemmän touhottamista, enemmän rutiinia
Vähemmän hermoille käymistä, enemmän rakkautta
Vähemmän valittamista, enemmän kiitollisuutta
Maailma on vienyt minua mukanaan ihan liikaa. Nyt enemmän kaikkea mistä nautin, vähemmän kaikkea muuta, kiitos. Omistan syksyn itsestäni huolehtimiselle. Jälleen kerran se on päässyt unohtumaan. Tuntuu että toistan samaa mantraa joka kerta, en ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa huolehtia itsestään niin ettei ole jatkuvassa harmaidenhiustenlähtö-tilassa. Ihan kuin olisi ollut pari kuukautta hengittämättä ja nyt kun siihen olisi aikaa, ei enää osaa. Joskus on ihan kiva elää kuin tämä hetki olisi viimeinen ja toisille sellainen elämä sopii. Tänä syksynä, paremmin kuin koskaan, kuitenkin tiedostan sen että minun tarvitsee saada olla rauhassa, yksinäni. Purkaa tunnepatoumat kirjoittamalla [tänne] ja rauhoittaa itseni vaikka rukoilemalla ja dhikrillä, löytää minuuteni taas viettämällä aikaa hevosten kanssa. Pitäkää tekin huolta itsestänne teidän tavalla, minä palaan pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti