Touhotusta tukka putkella ja sairastamista sängyn pohjalla kera elokuvien vuorotellen. Hetkiä jolloin unelmat tuntuvat käsin kosketeltavilta, ja hetkiä kun putoaa korkealta maahan asti.
Kaikki asiat tässä elämässä eivät riipu meistä, sen olen oppinut. Jotkut pitää vain ottaa vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Enkä tässä tapauksessa tiedä, tarkoittaisiko se rehellisyyttä vai totuutta. Kumpi tässä tapauksessa on totuus, rehellisyys itselleen vai realiteettien huomioiminen. Kumpi on totta, tunteet vai järki. Tarkoitus vai tarkoituksettomuus. Läpi harmaan kiven käytäntöön koska en voi olla itseeni tyytyväinen muuten.
Tehkää te muutkin elämästänne merkityksellinen sillä omalla tavallanne ja kuunnelkaa sydäntänne. Älkää mykistäkö sen ääntä, siitä tulee vain paha olo. Vaikka sen joutuukin aina kantapään kautta jokainen oppimaan.
Ainakin maisemien vaihto virkistää aina, ehdinkin olla samassa paikassa liian kauan. Minkäs sitä ihminen luonnolleen voi. Koti on siellä missä päänsä painaa tyynyyn. Siellä missä sinua tarvitaan. Siellä missä sydän on. Muu on vain luotua illuusiota. Se, mikä on parasta ei aina ole helpointa. Tie kutsuu ja minun on mentävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti