Väkisinpositiivinen

Vihdoin hetki aikaa kunnolla istua ja pysähtyä. Autokoulun teoriatunnit on käyty, vanha asunto tyhjennetty. Huonekalut ja miehen tavarat uudella asunnolla (joka lopulta löytyi), omani täällä (äitini luona). Yksi iso kassi vaatteita, pari pahvilaatikkoa, reppu huoneeni nurkassa ja kissa. Siinä se, maallinen omaisuuteni kutakuinkin kaikkineen.

Jotenkin olen taas vetäytynyt kuoreeni ja imeytynyt itsesääliin. Kaikki on taas niin maanperusteellisen huonosti eikä mikään ota onnistuakseen. Ahdistaa ja inhoan ihmisiä. Ihan kuin ennen vanhaan. Pizzaa, suklaata ja yöllistä dataamista kissa seuranani - nyt ei jaksaisi mikään muu kiinnostaa. Kun ei tarvitsisi puhua tai nähdä ihmisiä. Misantrooppinen ja introvertti puoleni on taas vallassa. Ei kai aina tarvitse jaksaa rakastaa edes rakkaita ihmisiä, kai välillä saa pitää taukoa heistäkin?

Elämä on vaan taas täynnä vaikeita ihmissuhteita. On ihmisiä joista välitän mutta jotka eivät välitä minusta, ja ihmisiä jotka tuntuvat välittävän minusta mutten liiemmin välitä heistä. Ihmisiä joiden kanssa en vain jaksa enää yrittää tulla toimeen, ja ihmisiä joiden kanssa annan kaikkeni että tulisin mutta se ei vain toimi. Ihmisiä jotka yrittävät tulla kanssani toimeen ja ihmisiä jotka eivät. Ihmisiä jotka sanovat välittävänsä mutta teot puhuvat toista, ja ihmisiä jotka eivät puhu mutta tekevät asioita eteeni, ja ihan liian harvoin heille osoitan kiitollisuutta siitä hyvästä. Ihmisiä jotka ovat rakkaita mutta muuttuvat aina joskus tuntemattomiksi muukalaisiksi. Ihmisiä joita en tunne mutta jotka vaikuttavat kuin olisin tuntenut heidät aina ja he pystyvät jatkamaan lauseita ja minä heidän. Ihmisiä jotka satuttavat ja niitä jotka eivät satuta. Ihmisiä jotka ovat sen arvoisia, ja ihmisiä jotka eivät ole. Sitten kun vielä tietäisi kuka on kukakin.

Näihin mälsiin fiiliksiin, päätin tehdä listan positiivisista asioista. Tämä kuuluu siihen Suureen Elämänhallintaprojektiin jonka tarkoituksena on päästä tästä älyttömästä ja jatkuvasta ruikutuksesta eroon. Yritän asian eteen kovasti, mutta ehkä teen sen väärällä tavalla. En niinkään keksi positiivista negatiivisista asioista, vaan ennemminkin eliminoin negatiiviset asiat elämästäni aina pikkuasioista ihmisiin, jotka saavat olon huonommaksi. Toisaalta kyllähän silläkin elämää positiivisemmaksi saa ja mitähän tekee ihmisillä jotka tekevät elämästä vain raskaampaa? Mutta sitten taas toisaalta, se on tuskin elämänhallinnan tarkoitus ja elämässä joutuu kuitenkin kohtaamaan negatiivisia asioita, niitä ei pysty kokonaan deletoimaan elämästään. Oli miten oli, väen vängällä keksin nyt ne positiivit, en nyt kirjoita asioita jotka ovat minulle täällä ensimmäisessä maailmassa ikäni olleet itsestäänselvyyksiä.

- hyvä vointi
- lenkkeily aurinkoisessa säässä
- juokseminen ja sen jälkeinen hyvä tunne (pitkästä aikaa)
 - kevään ensimmäiset kukkaset
- Salesta löytyvät kotimaiset herkulliset luomukurkut
 - Into The Sea: Made Of Stardust
- Hollow Coves: The Woods
 - Arrange: Staring at the Ceiling
- The Runaway Club: We're gonna be alright
- Tristam: My Friend
- sekopäisen kisun hulluttelut
- unissaan tuhiseva paksu kissa
- se, kun saa suunnitella uuden asunnon sisustusta
- kaikki kolme vappumunkkia joihin sorruin, nähtävillä tätä nykyä takamuksessa
- rantakaupunkiin muutto tekee hyvää poskionteloille
- pari uutta nettituttavuutta joiden kanssa "klikkaa"
- muutaman värjäyskerran jälkeen sopivaksi todettu hiusväri

Vaikuttaako väkisin väännetyltä? No, sitähän se olikin totta puhuakseni. Mutta jos ei muuta niin hyvä yritys ainakin, right?